Päätin avata taas pitkästä aikaa sanaisen arkkuni ja kirjoittaa hieman pitkäaikasesta laihdutusharrastuksestani. Kyllä, tässä vaiheessa alan puhumaan jo harrastuksesta, sillä niin paljon intoani ja ennen kaikkea aikaani olen tähän hommaan jo laittanut.
Tällä hetkellä tuon innon tilalla on suuri kasa turhautumista. On oikestaan ihan yhdentekevää mitä syön, sillä paino ei laske millään. Masentaa ajatella, että olisin tällainen koko lopun elämääni. Kyllähän te tiedätte: housut eivät enää mahdu jalkaan, oma keho tuntuu muodottomalta pullamössöltä ja toisinaan saa freshejä flashbackeja ajoilta ennen sitä kymmentä lisäkiloa.
Kaverit ovat ottaneen laihdutuksen ihan positiivisesti, mikä on tosi mukava. Omat hermot meinaa vaan mennä koko ajan kun vertaan itseäni muihin ja omat laihdutussaavutukset tuntuvat tosi mitättömiltä ja tuntuu, etten saa mitään aikaan. Sellasta suoranaista motivaation puutetta.
Välillä sitä ajattelee, ettei se paino merkitse mitään. Muuten menee elämässä lujaa, kovaa ja korkealta. Eihän paino tai vartalon malli vaikuta mitenkään siihen, millaisia opiskelutuloksia saan tai että minulla on hauskaa kavereiden kanssa (tai ylipäätään siihen, että on kavereita). Jep, pitäisi olla iloinen ja oikein hyppiä riemusta, kun asiat on osuneet näin hyvin kohdalleen. Ja silti vituttaa paino niin paljon.
Olen ollut karkkilakossa sellaiset kolme viikkoa ja se sujuu ihan hyvin. Urheilen myös ihan kiitettävästi ja syön kelvollisesti. Tuntuu niin epäreilulta, ettei mitään tapahdu!
Kuvien lähteet: 1, 2
Oletko koskaan laihduttanut?
Kommentit